Autio piha, hylätty talo
ikkunoista on sammunut valo
ovet on auki, liesi on jäässä
amuttu koira porraspäässä.
Oudosti täällä nyt askeleet kaikaa;
seinäl` on kello, tauonnut aikaa,
pöydällä kantele, nurkassa rukki -
viimeksi sillä on kehrännyt lukki.
Kauniisti elivät täällä he kerran
peltojen keskellä pelossa Herran;
helisi kantele, hyrisi ruki,
ikkunan alla pihlaja kukki.
Autio talo, tuomittu talo,
räystäitä nuolee jo liekkien palo -
mutta ei liekit tuhota saata
rakasta, ikuista perintömaata.
Назад в раздел
