Idässä palaa, tänne tulvii sauhu,
tiet kattaa, järvenselät, metsät, pellot;
sen uhkaa vastaan soivat hätäkellot,
sen alla hiipii hiljaisuus ja kauhu.
Idästä tuulee, sauhu verhoo maita,
jo kaikki linnut vaienneet sen all` on,
se nielee auringon kuin tulipallon,
pihoilla pyörii, kiertää kuhilaita.
Kuin tuhkasade pimentää se päivät;
huhuilee huuhkainkin jo ennen yötä.
Työ kaikki on niin toivotonta työtä.
Tukehtui nauru, sanat kurkkuun jäivät.
Idässä seestyy. Tuuli sauhun kantaa
päin länttä, paljastain taas idänkulman.
Ja hurmeisena kuu, laill` enteen julman,
kuin käyrä kalpa piirtää metsän rantaa.
Назад в раздел
